Opas Tuoksujen salaisuuteen

Kuinka hajuvettä valmistetaan ?

Hajuvesi on enemmän kuin pelkkä tuoksu; se on ajatus, inspiraatio, jonka tuoksun kokonaisuus tuo ilmi. Hajuveden valmistus on oikeastaan yksinkertaista – haastavinta ja ratkaisevinta on löytää tuoksusekoitus, jossa yksittäiset tuoksusävyt yhdistyvät harmoniseksi kokonaisuudeksi. Uutta tuoksua varten voidaan valita jopa 2000 erilaista tuoksua, joista lähdetään tuoksua kehittelemään.

Valitut tuoksuöljyt sekoitetaan ja liuotetaan alkoholiin. Tämän jälkeen tuoksun täytyy ”kypsyä ”muutamia viikkoja. Lopuksi se jäähdytetään ja suodatetaan, jotta hajuvedestä tulee pysyvästi kirkasta.

Hajuvesi koostuu erilaisista aromeista jotka avautuvat ja tulevat esiin lämpimällä iholla. Tuoksun avautumisessa voidaan erottaa kolme eri vaihetta :

1. vaihe: alkutuoksu / päätuoksu

Päätuoksu on tuoksun alkuvaihe, joka ensimmäisenä tuntuu nenässä. Se on eräs ratkaisevimpia tekijöitä hajuveden ostossa. Jo pulloa avatessa tai iholle kokeiltaessa tuoksu joko miellyttää tai ei.

Päätuoksuun käytetään ensisijaisesti haihtuvia ainesosia, joita seuraava vaihe – sydäntuoksu –voi myötäillä.

2. vaihe: välituoksu / sydäntuoksu

Sydäntuoksu, joka avautuu vasta muutamien minuuttien kuluttua hajuveden laittamisen jälkeen, muodostaa tuoksuluomuksen välivaiheen. Se tukeutuu harmonisesti sekä päätuoksuun että seuraavaan pohjatuoksuun.

3. vaihe: jälkituoksu/ pohjatuoksu

Pohjatuoksu jättää jälkeensä syvimmän vaikutuksen ja kestää useita tunteja. Raskaat hajuvedet( itämaiset ) kestävät eläinperäisten ja balsamimaisten tuoksuaineiden ansiosta paljonpidempään.

Mihin hajuvettä laitetaan ?

Parhaita paikkoja tuoksuille ovat sellaiset kehon kohdat, joissa pulssi tuntuu erityisen voimakkaasti kuten kaula, dekolleté- alue, käsivarsien taipeet, polvitaipeet tai reisien sisäpinnat.

Minkä kanssa hajuvesi ei saa päästä kosketuksiin ?

• villa

• turkikset

• kaikenlaiset kankaat ( värjääntymisen vaara ) , etenkin:

• synteettiset kankaat

• puhdas silkki

• brokadi

• sametti

• sifonki ym.

Hajuvesi hurmaa tunteisiin vetoavasti, onhan sillä hajuaistin kautta suora yhteys aivojen tunnekeskukseen.

Opettele tuoksukulttuuri!

Pue hajuvesi yllesi kuin vaate. Ensimmäiseksi hennon tuoksun iholle jättävä suihkugeeli, sitten vartalovoide. Se vahvistaa tuoksua ja kosteuttaa ihoa. Yhdessä ne riittävät päivätuoksuksi.
Erikoistilanteisiin tai iltaan lisätään suihkaus eau de toilettea tai hieman voimakkaampaa eau de parfyymia.
Parfyymi, tuoksujen kuningatar, on piste i:n päälle. Sitä käytetään pisara kerrallaan erikoistarkoituksissa. Päivä- ja työkäyttöön se on melko voimakas.

Käytä näin:

Laita tuoksu aina puhtaalle iholle, kohtaan, jossa veri kiertää hyvin. Sellaisia alueita ovat ranteiden sisäpuoli, kyynärtaipeet, rintojen väli, nivuset, polvitaipeet ja nilkat. Vältä ohimoita ja korvien taustoja, niiden rasva muuttaa tuoksun epämiellyttäväksi.
Vaikka hajuvesissä käytetään paljon samoja raaka-aineita, jokainen tuoksu on erilaisten tuoksuyhdistelmien vuoksi täysin ainutlaatuinen. Myös käyttäjän ihon laatu ja lämpö tehostavat tuoksun yksilöllisyyttä. Siksi sama hajuvesi tuoksuu erilaiselta jokaisen käyttäjän iholla.

Aavistus riittää!

Pyhitä vartalon yläetuosa eli alue rinnoista ylös kasvoille tuoksuttomaksi. Ensivaikutelma on viisaampaa antaa olemuksella ja katseella, kuin pyörryttävällä, etuosasta ryöpsähtävällä tuoksulla.
Jos olet herkkänenäinen, aloita tuoksun käyttö alhaalta ja suihkauta sitä vain napaan saakka. Näin tuoksupilvi kulkee mukanasi, eikä nouse ylös häiritsemään hengitysteitä.
Hienotunteinen käyttäjä miettii myös käyttötilannetta. Tuoksun voi laittaa esimerkiksi vasta teatterin jälkeen illanviettoon mennessä. Näin tuoksu ei häiritse silloin, kun ollaan joukolla lähekkäin pitkän aikaa.

Valitse näin:

Kokeile tuoksua aina omalle iholle, sillä se muokkautuu kantajansa ihon aineenvaihdunnan, lämmön ja pH:n mukaan. Anna tuoksun tekeytyä iholla muutama minuutti ja nuuhkaise vasta sitten. Tuoksuttele vain muutamaa tuoksua kerrallaan. Hajuaisti on herkimmillään aamupäivästä.

Säilytä oikein!

Hajuvesi säilyy pahvikotelossaan avaamattomana 3-5 vuotta. Avattuna säilyvyysaika on noin 1,5 vuotta, mikäli säilytät tuoksua ulkopakkauksessaan huoneenlämmössä korkki hyvin suljettuna. Valo ja lämpö ovat tuoksun pahimpia vihollisia.

*Tuoksusanastoa*

Aldehydi, luonnontuoksusta keinotekoisesti valmistettu jäljitelmä tai tuoksu, jolle ei ole esikuvaa luonnossa, ensimmäinen aldehydituoksu oli Chanel Nº5, edelleen maailman eniten myyty hajuvesi.
Ambra, balsaminen, eroottinen tuoksu, jota ennen saatiin kaskelottivalaan aineenvaihdunnan eritteistä, nykyään ambra valmistetaan keinotekoisesti.
Ambrette, yksi keinotekoinen versio ambrasta.
Balsami, hartsimainen balsanum-puun erite, jota käytetään tuoksujen kiinnitteenä.
Bergamotti, vihreissä ja kukkaistuoksuissa käytettävä raikas tuoksu.
Champaca, lämmintuoksuinen hajuste, jota saadaan magnoliasta.
Chypre-tuoksu, sisältää kukkia, mausteita, sammalta ja patsulia.
Eau de Cologne (EdC), sisältää 3—5 prosenttia tuoksuainetta, käytetään yleensä koko kehon virkistämiseen.
Eau de Parfum (EdP), sisältää 8—15 prosenttia tuoksuainetta.
Eau de toilette EdT), sisältää 4—8 prosenttia tuoksuainetta.
Eau Fraiche, sisältää noin 3 prosenttia tuoksuainetta.
Ensituoksu, alkutuoksu, latvatuoksu, aistitaan tuoksusta ensimmäiseksi, häviää nopeasti ja sekoittuu parfyymin ominaistuoksuun.
Elixir de parfym, sisältää noin 15-30 prosenttia tuoksuainetta.
Fougère-tuoksu, saniaistuoksu, jossa on sammalta ja muita metsän tuoksuja.
Hajuvesi, alkoholiin liuotettujen tuoksuvien ainesosien seos.
Head space, tuoksuskanneri, jonka avulla pystytään toteuttamaan toivottu tuoksu keinotekoisesti, esimerkiksi merituulen tai vuoristopuron tuoksu.
Itämainen eli orientaalinen tuoksu, sisältää muun muassa kukkia, meripihkaa, myskiä ja vaniljaa.
Kukkaistuoksu, koostuu joko pääosin yhden kukan tai kukkakimpun tuoksuista.
Meripihka, havupuiden merenpohjaan kivettynyttä pihkaa, jota käytetään tuoksuissa, keltainen ambra on yleensä meripihkaa.
Myski, alkujaan tiibetiläisen myskihirviuroksen kivespussin eroottinen ja eläimellinen rauhaserite, nykyään käytetään keinotekoisesti valmistettua myskiä.
Nenä, tuoksujenluoja.
Neroli, voimakas, katkeran makea tuoksu, saadaan pomeranssin tuoreista kukista.
Parfyymi, sisältää noin 20—40 prosenttia tuoksuainetta.
Patsuli, voimakas, makea, muita tuoksuja elävöittävä, eroottinen vaikutus, saadaan intialaisen kasvin kuivatuista lehdistä.
Pohjatuoksu, lopputuoksu, tuoksun kaikki aineosat ovat aistittavissa.
Ruusuöljy, Amorin tuoksu, yhteen kiloon ruusuöljyä tarvitaan 5000 kiloa ruusun terälehtiä.
Seetri, seetripuusta saatava öljy, joka kiinnittää muita tuoksuja.
Sydäntuoksu, runkotuoksu, ominaistuoksu, säilyy iholla koko tuoksun vaikutusajan.
Tuberosa, amarylliksen sukuinen, voimakastuoksuinen kasvi, kutsutaan aistillisuuden kukkivaksi symboliksi, täyteläinen ja hunajanmakea.
Vesituoksut saavat tuoksunsa yleensä eteerisistä öljyistä, antavat hennon tuoksun iholle.
Vetiver, vetiver-ruohon juuresta saatava eteerinen öljy, jota käytetään itämaisissa, chypre- ja aldehydituoksuissa.
Vihreät tuoksut, raikkaita ja urheilullisia, sisältävät muun muassa sitruunaa, appelsiinia ja bergamottia.
Voidetuoksu, sisältää noin 3 prosenttia tuoksuainetta, joka on sekoitettu voidepohjaan.
Ylang ylang, jasmiinia muistuttava tuoksu, käytetään elävöittämään muita tuoksuja.